Lauantai 27.4.2019

Tänään aamupäivällä meidät on kutsuttu Bardolinon pormestarin, Ivan de Benin vastaanotolle kaupungintalolle. Paikka on aivan Bardolinon sataman vieressä, ja odottelemme auringon paisteessa että kello tulisi 11. Bardolinon kuoron edustaja tulee ulko-ovelle vastaan, tervehtii meitä ystävällisesti, ja ohjaa meidät toiseen kerrokseen pormestarin juhlahuoneeseen. De Beni on valmiina pormestarin virka-asuun pukeutuneena ja hymyillen toivottaa meidät virkansa puolesta tervetulleiksi.

Kuoro esittää akustiikaltaan hyvin toimivassa juhlahuoneessa kaikkien naisten kunniaksi laulun ”Hän kulkevi kuin yli kukkien” ja virallisen Suomen nimissä ”Finlandian” Lyhyessä puheessaan pormestari iloitsee siitä että olemme valinneet matkakohteeksi juuri Bardolinon, ja kertoo matkailun olevan seudun tärkein elinkeino, johon kuntakin panostaa suurella budjetilla. Paikkakunnan ihmisiä hän kuvailee ystävällisiksi, ahkeriksi ja anteliaksi. Anteliaisuuden hän arvelee johtuvan toisesta tärkeästä elinkeinosta, eli viininviljelystä ja sen tuotteiden aiheuttamasta hyvän olon tunteesta. Pormestarin puheenvuoron jälkeen Timo pitää italian kielellä oman puheensa ja välittää Mäntsälän kunnanjohtajan kirjeessään lähettämät terveiset ja luovuttaa niin kunnan kuin kuoronkin tuomat lahjat. Samalla esitetään kutsu saapua vieraaksi Suomeen ja Mäntsälään laulun ja matkailun merkeissä. Timon puhe sekä italian että suomen kielellä on alla pdf-tiedostona.

Kunnantalolta on lyhyt matka siirtyä vaihteeksi syömään. La Lanterna –ravintolan katetulla terassilla omistajana häärivä Signor Pasquale aloittaa pienen show´n kun joku on heti huolissaan siitä että punaviinikannusta loppuu juoma alkuunsa. Pasquale alkaakin kysellä isoon ääneen, onko jollakin kova kiire jo pois, ja jos on niin tuodaanko heti kahvi pöytään. Tällä hän haluaa vähän pilailla suomalaisten alituisella kiireellä. Italiassa ei ole ruokapöydästä kiire minnekään, eikä viini lopu koskaan. Siinä varmaan on hänen viestinsä joka sitten meneekin perille. Itse ruokailu on taas elämys. Opitut sanat carne-pesce ovat taas tarpeen, ja tarjoilu sujuukin niiden avulla joutuisasti. Sirkka ja Antero pääsevät tekemään tuttavuutta viereisen pöydän italialaiseen seurueeseen, kun sen 92-vuotias isoäiti iskee silmänsä Anteroon. Hyvin näyttää juttu luistavan puolin ja toisin vaikka yhteistä kieltä ei juuri olekaan. Ja lopussa halitaan oikein kunnolla! Taas on nälkä ja jano selätetty ja voidaan lähteä viettämään vapaata iltapäivää. Kirkkokonsertti kun alkaa vasta klo 21.

Iltakuuden jälkeen sitten puvut päälle ja rusetit kaulaan. Lyhyet harjoitukset hotellin alakerrassa, ja vielä iltaruokailu ennen lähtöä kohti SS Nicolò e Severo-kirkkoa. Paikan akustiikka testataan ja huomataan että valtavan kivikirkon kaiku on yllättävän voimakas. Taas on Pekan mietitittävä mikä muoto olisi toimivin. Ei ihan helpoin paikka laulaa, mutta eiköhän se taas siitä. Kello lyö 21 ja konsertti alkaa. Nousemme kirkon penkistä kun kuoromme kuulutetaan esiin, ja siirrymme alttarin edessä olevan portaikon eteen muotoon. Timo kertoo lyhyesti suomalaisten laulujen aihepiiristä ja esittelee ensimmäisen laulun ”Suomalainen rukous”. Se kaikuu täälläkin upeana ja herättää aina saman nöyryyden tunteen. Sitä seuraavat ”Kotimaani ompi Suomi”, ”Lauantai-ilta”, ”Sydämeni laulu”, ”Hän kulkevi kuin yli kukkien”, ”Suomen laulu”, ”Kulkuri ja joutsen”, ja loppuun tunteella ”Finlandia”. Lauluista ”Kulkuri ja joutsen” kirvoittaa illan kuuluttajalta kommentin yhdestä erisävyisestä laulusta repertuaarissamme. Tottahan se onkin: ainoa ruotsalainen laulu erottuu heti vieraankin korvaan. Palaamme aplodien saattelemina penkkeihin, ja paikkakunnan oma sekakuoro ”Filarmonica Bardolino” astuu alttarin eteen. Saamme kuulla sopraanosolistin siivittämänä mm. Gounodia, Bachia, Vivaldia ja Morriconea. Todella hyvin kirkkoon sopivaa klassista musiikkia! 

Lopuksi sekä esiintyjät että yleisö kutsutaan ulos kirkon eteen nauttimaan isäntien tarjoilemaa viiniä ja pikkupurtavaa. Sehän vain sopii! Eikä liene suuri yllätys että ulkona sitten irroitellaan yhteisten laulujen merkeissä. Kadulle on tuotu sähköpiano josta paikkakunnan oma kanttori loihtii esiin tunnettuja italialaisia klassisia ja viihdesävelmiä, ja paikalliset laulavat antaumuksella ja taidolla johon vain italialaiset pystyvät. Mekin laulamme mukana sen minkä pystymme ja ”O sole miossa” pääsemme hyvin mukaan omilla sanoillamme. Onneksi meillä on vielä ässä hihassa kun Itkosen Pekka vaimonsa Marja-Leenan säestämänä hurmaa yleisön italialaisilla lauluilla. Hienon illan päätteeksi vaihdamme vielä lahjat, ja olemme taas yhtä unohtumatonta elämystä rikkaampia.